‹ Takaisin

Mitä toiminnalliset työskentelyt oikeastaan ovat?
 

Kun kerron käyttäväni työssäni toiminnallisia menetelmiä, huomaan ihmisten reagoivan usein kahdella tavalla.
 

Toiset innostuvat välittömästi. Toiset puolestaan hieman jännittyvät.

Moni miettii mielessään, tarkoittaako tämä nyt jotakin draamaharjoitusta, esiintymistä tai pakollista heittäytymistä.

Ymmärrän hyvin nämä ajatukset. Sana "toiminnallinen" herättää helposti mielikuvia, jotka eivät vastaa sitä, mitä työskentely käytännössä on.

Siksi haluan kertoa hieman siitä, mitä toiminnalliset työskentelyt ovat, ja mitä ne eivät ole.

 

Toiminnallisuus ei ole esittämistä
 

Toiminnalliset menetelmät eivät tarkoita näyttelemistä, roolileikkejä tai esiintymistä.

Niiden tarkoituksena ei ole saada ihmisiä tekemään jotakin epämukavaa tai tavallisesta poikkeavaa vain tekemisen vuoksi.

Kyse on siitä, että keskustelun rinnalle tuodaan muita tapoja havainnoida, ajatella ja tehdä näkyväksi asioita, jotka muuten saattaisivat jäädä piiloon.
 

Joskus tämä tarkoittaa tilassa liikkumista. Joskus esineiden, kuvien tai symbolien käyttöä. Joskus ryhmän rakenteiden tai suhteiden näkyväksi tekemistä. Joskus taas yksinkertaisesti sitä, että pysähdymme tutkimaan jotakin ilmiötä eri näkökulmasta kuin tavallisesti.

 

Hyvin ohjattu toiminnallisuus virtaa kuin puro, joka alkaa kuljettaa ryhmän kiinnostusta ja työskentelyä kuin huomaamatta.

Tavoitteena ei ole toiminta itsessään, vaan uuden ymmärryksen syntyminen.

 

Miksi pelkkä keskustelu ei aina riitä?
 

Me ihmiset tiedämme usein paljon enemmän kuin osaamme heti sanoittaa.

Organisaatioissa, yhteisöissä ja työryhmissä on jatkuvasti läsnä kokemuksia, havaintoja, tunnelmia, oletuksia ja hiljaista tietoa, jotka vaikuttavat toimintaan, mutta joista ei välttämättä puhuta ääneen.

Kun työskentelyyn tuodaan kokemuksellisia ja toiminnallisia elementtejä, näitä ilmiöitä voidaan tarkastella konkreettisemmin.

Moni onkin työpajan aikana hämmästynyt siitä, miten jokin pitkään vaikeasti hahmotettava asia tulee yhtäkkiä näkyväksi tai ymmärrettäväksi.

Kyse ei ole mistään eriskummallisesta ilmiöstä. Kyse on siitä, että ihminen ajattelee, havainnoi ja oppii paljon muillakin tavoilla kuin puhumalla.
 

Mihin lähestymistapa perustuu?

Työskentelyni taustalla vaikuttavat systeeminen ajattelu, sosiometrian ja ryhmädynamiikan ymmärtäminen sekä kokemukselliset ja toiminnalliset menetelmät, joiden ohjaamiseen olen saanut pitkän koulutuksen.
 

Menetelmässä yhdistyy ajatus siitä, että ihmiset, ryhmät ja organisaatiot ovat enemmän kuin yksittäisten ihmisten mielipiteiden summa.

Yhteisöissä syntyy jatkuvasti vuorovaikutusta, rakenteita, rooleja, suhteita ja toimintamalleja, jotka vaikuttavat siihen, miten ihmiset toimivat yhdessä.

Kun nämä ilmiöt tehdään näkyviksi, syntyy mahdollisuus ymmärtää niitä uudella tavalla.

Usein ryhmällä on jo paljon viisautta ja tietoa omasta tilanteestaan. Tarvitaan vain turvallinen ja riittävän selkeä tapa tehdä se näkyväksi.
 

Mitä hyötyä toiminnallisesta työskentelystä on?

Parhaimmillaan toiminnalliset menetelmät auttavat:

• hahmottamaan monimutkaisia tilanteita kokonaisuutena
• tekemään näkyväksi erilaisia näkökulmia
• tunnistamaan vuorovaikutuksen ja yhteistyön ilmiöitä
• löytämään yhteistä ymmärrystä vaikeissakin kysymyksissä
• vahvistamaan osallisuuden kokemusta
• rakentamaan yhteistä suuntaa muutostilanteissa
• synnyttämään uusia oivalluksia ja vaihtoehtoja

Usein työskentelyn merkittävin vaikutus ei ole yksittäinen ratkaisu vaan se, että ihmiset alkavat nähdä tilanteensa uudella tavalla.

 

Miten menetelmiä käytetään käytännössä?

Hyvä toiminnallinen työskentely ei noudata valmista käsikirjoitusta.

Parhaimmillaan ryhmä alkaa seurata yhteistä kiinnostustaan ja oivalluksiaan lähes huomaamattaan, ja työskentely löytää luontevasti seuraavan askeleensa.

Ohjaajan tehtävä on kuunnella ryhmää, havainnoida tilannetta ja valita kulloinkin sellaiset työskentelytavat, jotka palvelevat käsiteltävää kysymystä.

Joskus toiminnallisuus näkyy paljon. Joskus hyvin vähän.

 

Tärkeintä ei ole menetelmä vaan tarkoitus. Toiminnallisten menetelmien ohjaaminen ei ole valmiiden harjoitusten toteuttamista, vaan ryhmän ja prosessin havainnointia tässä hetkessä. Ohjaaja valitsee työskentelytavat kulloisenkin tilanteen, tavoitteen ja esiin nousevien ilmiöiden perusteella. Tällainen työskentely perustuu syvälliseen ymmärrykseen ryhmädynamiikasta, vuorovaikutuksesta ja sosiometriasta, minkä vuoksi se vaatii perusteellista koulutusta ja kokemusta.

Työskentely etenee aina osallistujien, tilanteen ja tavoitteen ehdoilla. Menetelmät ovat välineitä, eivät päämäärä.

Siksi kaksi samasta teemasta rakennettua työpajaa voivat näyttää hyvin erilaisilta.

 

Mitä toiminnallinen työskentely edellyttää?

 

Toiminnalliset menetelmät eivät toimi pakottamalla.

Ne rakentuvat luottamukselle, vapaaehtoisuudelle ja turvallisuudelle.

 

Osallistujien ei tarvitse osata mitään etukäteen. Riittää, että on valmis tutkimaan käsiteltävää teemaa yhdessä muiden kanssa.

 

Ohjaajan vastuulla on luoda sellaiset rakenteet, joissa jokainen voi osallistua omalla tavallaan.

 

Parhaimmillaan työskentelyssä syntyy kokemus siitä, että yhteinen ymmärrys ei tule ulkopuolelta annettuna, vaan rakentuu ryhmän omista havainnoista ja oivalluksista.

 

 

Lopuksi

 

Minulle toiminnalliset menetelmät eivät ole erillinen tekniikka tai työkalupakki.

Ne ovat tapa kuunnella, tutkia ja tehdä näkyväksi.

Kun ihmiset saavat mahdollisuuden nähdä oman tilanteensa uudesta näkökulmasta, syntyy usein jotakin arvokasta: enemmän ymmärrystä, enemmän yhteyttä ja enemmän mahdollisuuksia löytää yhdessä seuraava askel.